lauantai 15. syyskuuta 2012

Nappisilmä


Olen Kurkon kanssa harjoitellut malttamista ja odottamista ruokailutilanteissa. Sekoitan Kurkun ruoan kippoon samalla, kun pieni mies jo tomerasti istuu vierelläni rinta rottingilla odottamassa sapuskaa saapuvaksi. Ruoan ollessa valmis, pyydän Kurkoa istumaan eteeni. Kurkon täytyy katsoa minua silmiin herkeämättä ja kertaakaan muualle vilkaisematta, jotta ansaitsee ruokansa. Aloitimme tämän melkein heti Kurkon saavuttua ja olemme pitkäjänteisesti ja hitaasti edeten harjoitelleet. Aluksi Kurko sai ruoan vain vilkaisemalla silmiini. Tällä hetkellä mennään kuudessa sekunnissa. :) Kurko on uskomattoman valloittavan näköinen istuessaan kuin patsas ja odottaessaan kippoaan. :) Parin kuukauden päästä on tavoitteena, että poika jaksaa odottaa ainakin sen puoli minuuttia. Vähitellen pidennetään aikaa. :)

Leikkiminen on Kurkon mielestä aivan paras juttu. Kivoimman lelut on mamin piiiiitkä villasukka ja kudottu "pötkylä", jossa on täytteet sisällä. Vedän lelua lattiaa pitkin ja Kurko hyökkää vauhdilla lelun kimppuun. Kurko oppi aivan kuin itsellään tuomaan lelun minulle heitettyäni sen vähän matkan päähän. Nyt poika säntää kauhealla vauhdilla lelun perään ja juoksee takaisin luokseni, välillä hyppää syliin asti. Tätä treenataan nyt leikkien joka päivä, että alkaa sujumaan. Olen lisännyt leikkiin myös käskyn "tuo", jotta Kurkku oppii noutamaan käskystä. Koitin tuota "nouda" -käskyä mutta se ei tuntunut sopivalta, joten vaihdoin sen lyhyempään käskysanaan. :)

Harjaamista meillä on myös treenailtu. Aivan alussa Kurko hyökkäsi harjan kimppuun hampaillaan heti, kun se kosketti turkkia. Nyt olen tutun neuvoa noudattanut ja hämännyt poikaa aluksi silittämällä ja sitten harjannut harjalla muutaman kerran ja taas silittänyt. Edistystä on tapahtunut ja ehkä parin kuukauden päästä harjoittelun jälkeen saa Kurkkua harjata jo kunnolla ilman hampaita harjan varressa. 

Kurko osasi TÄYDELLISESTI tänne -käskyn parin viikon ajan. Ei tarvinnut kuin kerran sanoa ja poika juoksi heti luokse. Nyt ei ole enää toivoakaan, että Kurkkua kiinnostaisi tulla luokse käskystä. Varsinkin jos olemme tutussa paikassa, korvat häviävät helposti. Tätä saa siis treenailla huolella. Silloin kun on namit mukana, niin luoksetulo on taattua. 

Iiks, meillä on koirille varattu Studio Streetistä kuvausaika ensikuulle. Odotan innolla mutta jännittää, osaavatko koirat käyttäytyä ja saako niistä mitään hyviä kuvia. :D Onneksi valokuvaaja vaikutti puhelimessa ainakin todella todella ammattitaitoiselta. 

Loppuun vielä muutama kuva 11 viikkoisesta Kurkusta ja kamusta Ahdista







1 kommentti:

  1. Kuulostaa kyllä niiin tutulta, niin korvien katoaminen kuin harjan kimppuun hyökkäily ;D

    VastaaPoista