Pentua mä metsästän  -  tahdon saada parhaan

Collie. Pitkäkarvainen collie. Sellainen on saatava. Sen on ehdottomasti oltava blue merle. Mikään muu väri ei käy. 

Nämä olivat mietteet reilu puoli vuotta sitten kun päätimme, että seuraava koiramme on rodultaan collie. No, eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Tässä vähän siitä, miten juuri Kurko päätyi meille.



Meidän englanninbulldoggi narttumme Elsa, oli ollut poissa elämästämme kuukauden verran, kun aloimme miettimään Ahdille kaveria. Kolmatta bulldoggia emme sillä hetkellä tahtoneet. Itse olen aina pitänyt collieista ja viime aikoina sellaisesta haaveillutkin. Yhdessä päätimme, että pitkäkarvainen collie on oikea valinta. 

Aloitin etsintäni täältä http://pehkot.haukotus.net/. Monen monta pentuetta niin suunnitteilla kuin odotettavissakin olevaa löytyi. Pitkän tutkimisen ja mietinnän jälkeen päädyimme muutamaan kasvattajaan, joille laitoimme kyselyä pennuista. Tämä tuotti tulosta ja löysimme meille sopivan kasvattajan, jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Jännittävä odotus alkoi; syntyykö yhtään blue merleä urosta. Muutaman viikon jälkeen mieleni alkoi muuttua värin suhteen ja kerroin kasvattajalle, että jos ei merleä urosta synny, meille kelpaa hyvin myös tricolour poika. Jännitin aivan hirveästi, syntyykö urospentuja.
No, niinhän siinä kävi, että nartun synnytyksen laskettuna aikana kävi ilmi, että pentuja ei tulekaan. Narttu oli jäänyt tyhjäksi. Vastoinkäyminen ja siitä seurannut järkytys ja masennus oli valtava! Tuntui, että se oli siinä, ei meille tule pentua ikinä. 
No, hetken rauhoittumisen jälkeen kasvattaja kertoi, että hän on astuttanut toisenkin nartun. Yhdistelmä oli mielestämme hyvä ja niimpä jäimme odottamaan tämän nartun pentuja. Edessä oli 7 viikon odotus pentujen syntymään. Mutta kuinkas kävikään, odotusta taisi olla jäljellä kolmisen tai nelisen viikkoa kun selvisi, että tämäkin narttu on jäänyt tyhjäksi! Tätä olin osannut odottaa ja en pettynyt niin pahasti kuin ensimmäisellä kerralla. 
Kasvatta oli astuttanut kolmannenkin nartun ja oli todella toiveikas ja uskoi, että tästä yhdistelmästä varmasti tulee pentuja. Itselläni oli koko ajan todella epävarma olo ja tuntui siltä, että ei niitä pentuja kyllä tule nytkään. Taas odoteltiin monta viikkoa ja niin kuin olin ennustanut, pentuja ei syntynyt. 
Tässä vaiheessa päätimme, että etsimme pentua jostain toisaalta. Muutama mielenkiintoinen yhdistlemä löytyi ja niistä laitoin kyselyä. Nämä pentueet olivat trikki-merle pentueita. 
Päätin, että mitä väliä sillä koiran värillä oikeastaan on. Pääasia meille kuitenkin on koiran terveys ja luonne. Niimpä aloin taas selailla jo syntyneitä pentuja. Ja mitä löysinkään; jo aikaisemmin ihailemastani yhdistelmästä oli vielä kaksi urosta vapaana! Äkkiä laitoin kasvattajalle viestiä. Hermorauniona viiden minuutin välein tarkistin sähköpostini ja puhelimeni, joko kasvi olisi vastannut. Lopulta myöhään illalla vihdoin puhelin soi ja pääsin keskustelemaan kasvattajan kanssa. Puhelun aikana sovimme, että lähdemme parin päivän päästä katsomaan pentuja. 
Ja niinhän siinä kävi, että 2 viikkoa tuon puhelun jälkeen, meille kotiutui Say Wuf Räyh Väyh, eli tuttavallisemmin Kurko. 

Äitini minulle sanoi monen pettymyksen jälkeen, että onkohan tämä nyt merkki siitä, ettei teidän ehkä kannattaisi hankkia kyseistä rotua. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että vastoinkäymiset sattui sen takia, että meidän oli määrä löytää juuri tuo pentu ja juuri tuo kasvattaja. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, mitä löysimme. Parempaa kasvattajaa tai pentua en voisi toivoakaan.